On kulunut 10 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen ja Anakin on kehittynyt jedinä. Heidät pyydetään suojelemaan kuningatar Amidalaa, johon Anakin on entistäkin enemmän rakastunut. Eräänä yönä palkkionmetsästäjä yrittää tappaa kuningattaren, mutta Obi-Wan pääsee hänen ja hänen palkkaajansa jäljille. Hän löytää planeetan, joka oli pyyhitty kaikista mahdollisista tietokannoista ja jossa tehtaillaan klooneja. Samaan aikaan Anakin kuhertelee Padmen kanssa minkä ehtii.
Kuten viimeisimmän tekstini lukijat tietävät, pidän tätä huonompana kuin The Phantom Menace(Pimeä Uhka) ja nyt selitän tarkemmin, että miksi. Ensinnäkin, vaikka pidän Padme/Anakin-pariskunnasta, tämän elokuvan romanssi on aika kuivaa ja elotonta, vaikka poikkeuskohtia on. Pääpahiksen esittely on varmaan maailman laimein, CGI on huonompaa ja Ewan McGregorin näytteleminen vaikuttaa erittäin välinpitämättömältä ja heikolta. Näytteleminen on muutenkin heikompaa paitsi Hayden Christiansen(Anakin), Natalie Portman(Padme) ja uusi näyttelijä Christopher Lee(Count Dooku). Valomiekkailut ja muut taistelut ovat yhtä komeita kuin edellisessäkin osassa, vaikkakin ehkä vauhdikkaampaa. Juoni on myös loistava, vaikka aina miettiessä tai katsoessa miettii, että miksi aina tarvitaan prequeleita. Tämäkään osa ei ole huono, mutta eihän mikään prequel tai sequel ole yhtä hyvä kuin kaksi viimeistä osaa originaalitrilogiasta. Mielestäni tämä on heikoin prequel-osasta, muttei huonoin Star Wars-elokuva. Sanoisin, että, koska Pimeä Uhka oli vahvat kolme valomiekkaa viidestä, niin tämä on vahvat kaksi valomiekkaa viidestä.
2/5
Voima Olkoon Kanssasi, lukijani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti