#7 How I Met Your Mother(2007-2009)

 Hei vaan, rakkaat lukijat. Tänään Joulukalenterissa on yksi lempisarjoistani kautta aikojen nimittäin How I Met Your Mother a.k.a HIMYM a.k.a Ensisilmäyksellä. HIMYM on ollut elämässäni yksivuotiaasta lähtien, sillä tuttavaperheessä katsottiin sitä silloin, kun se oli Netflixissä. Sarjassa on myös loistava soundtrack, johon kuuluu fantastisen hauskoja originaalilauluja kuten Let´s Go To The Mall ja Nothin´ Suits Me Like Suit. 

Ted Mosby on parikymppinen ikisinkku, joka viettää aikaa MacLarensin Pubissa ystäviensä Lilyn, Marshallin ja Barneyn kanssa. Yhtenä iltana hän huomaa kauniin naisen, Robinin, baarin toisella puolella. He seurustelevat, eroavat ja ystävystyvät. Niin jengi on valmis. Sarja kertoo vanhasta Tedistä kertomassa hänen lapsilleen, kuinka hän tapasi heidän äitinsä. Tarinassa on monia miltei äitejä, mutta Se Oikea tulee vasta myöhemmin. Ja älkää käsittäkö väärin, se ei ole pelkkää romanttista huttua vaan myös helvetin hauskaa huumoria. Näyttelijätkin ovat loistavia Josh Radnorista Allison Hanniganiin ja Joshin esikoisohjaustyössä Rakkautta New Yorkissa vuodelta 2011 näkyy HIMYM-vaikutteet aika laajalti. 

Olen omistanut kaikki yhdeksän kautta DVD:nä, mutta ne ovat kadonneet jonnekin kolmoskautta lukuunottamatta. Myöskin nostalgiakortin avulla sarjan pisteet ovat 4/5.

#6 Wednesday(2022)

Wednesday Addams joutuu erotetuksi koulusta miltei murhatessaan hänen veljensä kiusaajat. Hänen vanhempansa Patricia ja Gomez Addams siirtävät hänet Kuunapäivän friikkikouluun. Siellä on muitakin hylkiöitä kuten ihmissusia ja vampyyrejä. Mutta Kuunapäivän läheisessä metsässä tapahtuu murhia. Utelias ja opinhaluinen, mutta silti goottimainen Wednesday ei voi jättää tutkimatta asiaa. Tietysti hän saa vihollisia, ystäviä ja molempien yhdistymää. Lopullinen vastaus yllättää katsojan. 

Olin aivan täpinöisssäni, kun kuulin, että Tim <VITUN> Burton hyppää neljään kahdeksasta jaksosta. Ja teille vähemmän leffafriikeille, Tim Burton on näiden klassikkojen ohjaaja, Edward Scissorhands, Batman, Batman Returns, Mars Attacks ja The Nightmare Before Christmas. Jenna Ortega oli loistava roolissaan sekä kyynisen ja sarkastisen hauska. Legendaarinen tanssikohtaus, johon Ortega itse teki koreografian, on loistava. En tajua ihmisiä, jotka väittävät sitä "cringeksi" eli myötähävettäväksi, sillä se on aitoa eikä nykyajan emogoottia. Sarjan muutkin näyttelijät varsinkin Enidiä näyttelevä Emma Myers ja Tyleria näyttelevä Hunter Doohan ovat mahtavia. Valitettavasti sarjan varrella huomasi ohjaajien vaihdokset, mutta se ei haitannut erityisen paljon. Pikkunapinoista huolimatta sarja on pisteiden kuten 4/5 arvoinen. Suosittelen sarjaa burtonisteille ja goottilaisen taiteen ystäville.

#5 Gremlins(1983)

   Heti ensimmäisenä olen pahoillani, että tämän illan blogijulkaisu meni vähän myöhäiseksi. Piti laittaa kahden aikoihin, mutta oli vähän kiireitä. Mutta sori siitä ja luukku auki!

Ensimmäisen blogitekstini aiheena oli Gremlins 2:The New Batch, jonka nimestä voi päätellä, 

että on olemassa myös Gremlins 1:nen. No tietysti on, sehän on joulu-hiton-klassikko! Mutta pidän henkilökohtaisesti enemmän kakkososasta kuin ensimmäisestä. Kakkonen oli suurempi, hauskempi ja hienompi. Ykkösosa on kauhuelokuvamaisempi ja Netflixissä se oli kauhun puolella. 

Billy on nuori poika, jolla on tyttöystävä ja perhe pikkukylä Kingston Fallsissa. Hänen isänsä ostaa Chinatownin pikku divarista erikoisen lemmikin Billylle joululahjaksi. Otuksen laji on mogwai, joka on söötti pieni karvapallo, jolla on kolme HYVIN tärkeää sääntöä. 

1.Älä ruoki mogwaita keskiyön jälkeen 

2.Älä kastele sitä 

3. Älä altista sitä kirkkalle valolle  

Billy yrittää pitää sen verran huolta, mutta hänen veljensä vahingossa kastelee sen. Siitä lähtee käyntii vyyhti, jolta ei Kingston Walls säästy. 

Gremlinsin riiviöt ovat nytkin hervottomia ja varsinkin baarin pokerikohtaus on hulvaton! Mä nykyäänkin repeän sille kohdalle. Gremlinsillä on loistotekijät Joe Dantesta Chris Columbukseen. Sen haittapuolet....on...no ei niitä ole! Sen haittapuolia on vain, että se loppuu, koska Gremlisejä voi tuijottaa vaikka kuinka kauan eikä kyllästy ikinä! Tämän vuoksi annan pisteet 5/5. Tiedän, että kaikki on positiivisia, mutta kirjoitan myös pettymyksistä jatkossa. Hyvää yötä, toivottaa Leffanörtti

#4:Joulutarina(2007)

                                   Spoilerivaroitus!

Ei ole varmaan yllätys, että en ole oikein lämmennyt suomalaisille elokuville. Tietenkin poikkeuksia on kuten eka Mielensäpahoittaja, alkuajan ja jotkut myöhemmät Uuno Turhapurot, mutta yleensä ovat jättäneet kylmäksi. Tämä on poikkeus, johon liittyy paljon 

muistoja, joita avaan vähän myöhemmin. Tämä on sinänsä moderni klassikko nimeltä Joulutarina. 

Nikolas on pieni poika satojen vuosien takaisessa Lapissa. Nikolas menettää pikkusiskonsa ja vanhempansa. Nälkävuosien aikana hän vaihtelee perheestä perheeseen, kun kenelläkään ei ollut varaa pitää häntä kauaa kerrallaan. Yhdessä perheistä hän ystävystyy Eemeli-pojan kanssa elämän loppuun asti. Lopulta nälkäkauden kasvaessa hän menee Iisakki-nimisen erakon oppipojaksi ja kasvatiksi. Alkuun Iisakki on vähän äreä, mutta kyllä hän alkaa pehmenemään. Niinkin paljon, että kuskaa Nikolasta jakamaan lahjoja kyläläisille. Ja niin Joulutarinan mukaan alkoi joululahjaperinne. 

Ensinnäkin täytyy mainita LOISTAVISTA näyttelijävalinnoista! Siis Otto Gustafson nuorena Nikolaksena on vakuuttava, kuten näyttelijäkonkarit Kari Väänänen ja Hannu-Pekka Björkman, Väänäs-Kari Iisakkina ja Björkman vanhana Nikolaksena a.k.a Joulupukkina. Juha Wuolijoki on loistava ohjaaja ja tämä on yksi ohjaajan parhaista töistä. 

En ole erityisen paljon ohjaajan ihailija, mutta kyllä hänen taitonsa pitää myöntää. 

Muistan vuoden 2015 joulun, kun olin vihdoin alkanut jaksaa katsoa elokuvia, jotka kesti yli tunnin verran. Oli jouluaaton ilta ja äiti kysyi: "haluatko katsoa elokuvan, joka kertoo Joulupukin lapsuudesta". Vastasin myöntävästi ja mä oikeasti itkin. Nykyäänkin tulee kyllä vähän tippa linssiin. 

Elokuva on saanut hyvän vastaanoton myös ulkomailla ja sitä esimerkiksi esitettiin Berliinin

elokuvajuhlilla ja myytiin yli kymmeneen maahan muutamassa päivässä. Englanninkielisen 

dubbauksen Iisakkia näytellyt John Turturro kuvaili elokuvaa ihastuttavaksi ja lumoavaksi 

elokuvaksi. 

Kysyiseen elokuvaan rakastuu ja uppoutuu helposti, jonka johdosta annan pisteet 4/5

#3 Gremlins 2:The New Batch

                        Spoilerivaroitus!

 Olen nähnyt monia nykylempielokuvia ihan pikkunassikkana, mutta mikään ei ole järkyttänyt ja naurattanut niin paljon kuin Gremlins 2. Muistan, kun seitsemänvuotiaana katsoin isoveljen kanssa salaa ja nauroin. Sitten tulikin itku. Ja taas nauru. Aina piti nauraa niille hölmöilyille kuten keittiökohtaus. Se oli mun lemppari. 

Edellisen Gremlins-leffan päähenkilöt Billy ja Katie ovat muuttaneet pienestä Kingston Fallsista New Yorkiin ja päätyneet töihin Clamp Toweriin. Suureksi epäonneksi myös Gizmo on mukana, mutta vain Clamp Towerin salaperäisessä laboratoriossa. Lopulta Billy löytää Gizmon ja vie hänet työhuoneeseensa, mutta hän ei voi viedä häntä. Kun Billy lähtee ja jättää Gizmon yksin, tämä pieni mogwai päättää lähteä karkuteille. Lopulta hän kastuu ja lisääntyy. Lopulta ne muuttuvat Gremlineiksi(suom.riiviöiksi)ja laittavat monipuolisen Clamp Towerin sekasorron valtaan. 

Hulvaton Gremlins 2 on mielestäni ehkä jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Tämä on elokuvasarja, jossa ei ole huonoja elokuvia. Siis tähän mennessä, sillä liikkuu huhuja Gremlins 3:sta, jonka kirjoittaisi ja ohjaisi itse Chris Columbus. Jos se tulee, niin aion nähdä hinnalla millä hyvänsä. Itse omistan blu-ray Gremlins-kokoelman, jonka ostin Prisman alennuksesta. Elokuva on hauska ja loistava kasariklassikko. Annan elokuvalle pisteet 5/5. 

#2 Piina(1990)

Paul Sheldon on kirjailija, joka tunnetaan hänen kevyistä ja romanttisista Misery-romaaneista. Hän kirjoittaa uusimman romaaninsa viimeisen luvun hotellihuoneessa, jossa hän polttaa aina yhden tupakan ja juo lasillisen viiniä. Niin hän tekee aina. Hän lähtee ajamaan New Yorkiin, jossa hänen kotinsa sijaitsee, mutta kova lumimyrsky alkaa yhtäkkiä. Paul menettää otteen autosta ja ajaa tieltä ulos. Päiviä myöhemmin hän herää talosta, johon hänet on tuonut Annie Wilkes, Paulin ykkösfani. Ajan kuluessa Paul huomaa naisessa olevan jotain vialla ja pahasti… 

Rob Reinerin toinen King-filmatisointi on kaikkien aikojen lempikauhuelokuvani ja erittäin uskollinen pitkäaikaiselle lempikirjalleni. Aiemmin Rob Reiner on ohjannut yhden King-filmatisoinnin, joka on yksi  lapsuuteni nostalgisimmista elokuvista, Stand By Me-Viimeinen kesä. Stand By Me oli hyväntuulinen ja surullinen, mutta Piina on juuri toisesta päästä olemalla karmiva, pelottava ja nimenmukaisesti piinaava. Yksinkertaiseen, mutta loistavaan tarinaan lisättynä Kathy Batesin ja James Caanin mahtavat roolisuoritukset tekevät tästä mahtavan elokuvan. Piinasta on lyhennetty paljon, mutta ei kirjoista voida ottaa kaikkea kiinnostavaa. Musiikit ovat hyviä, ei eritysen paljon sanottavaa. 

Ohjaus on loistavaa kuten Reinerillä on tapana ja käsikirjoitus samaa luokkaa. Olen lukenut ensin ja katsonut sitten elokuvan ja sitä ei kannata tehdä. Kirja sisältää tosi paljon asioita, joita mainitaan vain sivumennen tai ei ollenkaan, joten jos voit niin lue mieluummin jälkeenpäin. Tämä syö elokuvaa hieman, mutta silti annan tälle pisteet 4/5. Muistakaa pisteytyksessä vaikuttaa aina jokin. Esimerkkinä Star Warsit, koska ne on niiden elokuvien standardeilla eikä minkään Kummisedän vertailuna.

Star Wars Episodi VIII :The Last Jedi

Luke Skywalker on erakoitunut vanhus, joka saa yllätysvisiitille BB-8:n, Chewbaccan ja Reyn. He yrittävät saada Lukea ottamaan Reyn hänen padawanikseen ja palaamaan ihmisten pariin. Pitkän suostuttelun jälkeen hän suostuu opettamaan kaikki ydinasiat kolmella kerralla. Sitä ennen ja samaan aikaan Finn ja Rose Tico pakenevat Ensimmäisen Ritarikunnan jahtia ja etsivät koodinpurkajaa rikkomaan jäljittäjäkoodin 

Star Wars:The Last Jedissa on paljon asioita, joita todennäköisesti kukaan ei tarvinnut tai halunnut. Niistä pahin on se, että tämä ei valtaosassa elokuvaa edes tunnu Star Warsilta vaan joltain nykypäivän huonolta Star Wars-kopiolta. En erityisesti ala tässä tapauksessa ja formaatissa nitpickaamaan, koska se aiheuttaa vain päänkivistystä minulle ja lukijoille. Täytyy myöntää, että moni näistä asioista on aika pieniä motkotuksen aiheita ainakin ulkopuolisen silmin. Ensinnäkin se komedia. Se helvetin rasittava, jatkuva, loputon komedia. Se on sellaista ärsyttävää sanailua, mitä oli muun muassa Ghostbustersien remakessa vuodelta 2016. Älkää käsittäkö väärin, komedia on loistavaa, jos ja kun se toimii. Niistä hyviä esimerkkejä ovat Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki, Haamujengi, Tarantinon parhaat ja Scorsesen rikolliselokuvat ainakin vuosituhannen tältä puolen. Mutta tässä se on jatkuvaa sanailua tai George Lucasin esiosatrilogiahuumoria. Myöskin kaikki plot conviencet syövät tätä. Vielä hieman negailua, Luke Skywalker on vanha kusipää. Luke käyttäytyy huonosti Reytä kohtaan, vaikka tämä näki vaivaa hänen näkemiseen. Tästä tuli mieleen Stanley Kubrick ja Shelley Duvall, vaikkakin kärjistäen. 

Mutta on tässä hyviäkin asioita. Esimerkiksi hyviä CGI-efektejä, varsinkin Klonkkua muistuttava Snoke, ja ihan kelpo dialogia nykypäivän blockbusteriksi. Pakko sanoa, että hyvät koreografiat vaikka ei pääse aiempien osien rinnalle. Kaikesta pahasta huolimatta annan Last Jedille kaksi valomiekkaa viidestä 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani 

2/5

Star Wars Episodi VII: The Force Awakens(2015)

Poe Dameron on pilotti, jonka asuinplaneetalle Yavin 4:lle hyökätään. Hänellä on hallussaan kartta kadonneen jedimestarin Luke Skywalkerin jäljille. Dameron antaa sen droidi BB-8:lle ja käskee sitä menemään niin kauas kuin mahdollista. BB-8 pakenee kaupunkiin, jossa tapaa romunkerääjä Rey, joka ottaa BB-8:n suojiinsa. Ensimmäisen Ritarikunnan tukikohdassa Poe tapaa stormtrooper FN-1287:n (Finn), joka pelastaa hänet ja auttaa pakoon. He haaksirikkoutuvat planeetalle, missä BB-8 ja Rey on. Heidän haaksirikkouduttua Poe katoaa jonnekin ja Finn etsii kaupungin. Finn, Rey ja BB-8 liittoutuvat ja lähtevät Ensimmäistä Ritarikuntaa pakoon hyvin tutulla aluksella hyvin tuttujen hahmojen kanssa... 

Yllä oleva esittely saattoi olla hyvin sekava, koska sillä tavalla näin tämän elokuvan. Tarina on simppeli, mutta sen tarkempi selittäminen on haastavaa, kun elokuvan rytmi vaihtelee kovalla otteella jatkuvasti. The Force Awakensin ja koko trilogian tarina on eritttäin tuttu, jos olet nähnyt originaalitrilogian. Tosin tätä on muunneltu nykypäivän tyyliin eli etnisyyden ja sukupuolen kannalta. Ja tässä on aivan liian paljon plot conveniencejä( juonipaljastus), joista hyviä esimerkkejä on Hanin ja Chewien paluu ja tämä Star Wars-sukupuu. Kaikki tärkeät hahmot on sukua toisilleen. Kylo Renistä Anakin Skywalkeriin. Ja tietenkin se, että Rey on niin hyvä valomiekkailija, että voittaa jopa Kylo Renin, joka on opetellut vuosia. On tässä myös hyviä puolia. Taisteleminen on parempaa kuin episodeissa I-IV, koska nelosessa on erittäin kömpelöä ja prequelissa pääosin sekavaa. Rey on ihan hyvä hahmona, joskin saanut turhaa vihaa päälleen. Finn on paljon parempi hahmona kuin Rey ja Disney-trilogian viimeisen osan aikana kerron oman versioni tästä trilogiasta. Plussaa pitää antaa myös lavasteista, jotka on tehty oikeasti CGI:n sijasta. En tiedä onko kipeänä olo vaikuttanut mitenkään aivotoimintaan, koska en meinannut tajuta mitään. Tällä hetkellä annan tälle elokuvalle hyvin vahvat kaksi valomiekkaa viidestä nostalgian takia. 

2/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani.

Star Wars Episodi VI: Jedin Paluu(1983)

Kapinallisten sisaruskaksikko eli Luke ja Leia ovat pelastamassa Han Soloa, kun molemmat joutuvat pulaan. Leia kävi aiemmin, sai Hanin pelastettua ja joutui Jabba The Huttin orjaksi/vangiksi, kun taas Lukea vastaan asettui valtava hirviö. Luke arvatenkin selviää, mistä Jabba suuttuu ja vie Luken Sarlackin Kitaan, joka on hirviö hiekan alla. Se syö sen mitä sinne laitetaan ja sulattaa sitä 1000 vuotta. Luke ja kumppanit pääsevät pakoon ja Jabba on kuollut. He päätyvät ns.”Ewok-planeetta” Endorille, jossa varsinkin C-3PO päätyy suureen suosioon. He suunnittelevat hyökkäystä uudelle Kuolemantähdelle ja Luke yrittää käännyttää isänsä pois pimeältä puolelta, mutta Keisari Palpatine tajuaa kaiken… 

Nyt olemme täällä. Lempielokuvassani, kun puhutaan Star Warsista. Jedin paluu. Pidän tästä todella todella paljon enemmän kuin prequeleista ja vähän enemmän kuin muusta originaalitrilogiasta. Tässä on tietty miinuksia, mutta ne eivät ole erityisen suuria verrattuna plussiin. Tässä on loistavat musiikit, kuten kaikissa Star Wars-elokuvissa on. Erityisesti jo ensimmäisessä elokuvassa kuullussa Skywalker-teemassa on jotain koskettavaa. Sekä taistelu ja se henkilökohtaisuus. Se kun Luke on Kuolemantähdellä ja hän taistelee isäänsä eli Darth Vaderia vastaan. Se on yksi suosikkikohtauksistani koko saagasta. Miinukset ovat selviä. Ewokit, vanhantoisto ja special edition. Ewokit ovat pienenä olleet loistavia hahmoja, mutta se mahtavuus on karissut. Ei ne suoraan ärsytä kuin joku Jar-Jar Binks ja Watto prequel-trilogiasta, mutta ei ne mikään erottamaton osakaan ole. Special Edition pitäisi hävittää maan tasalta, koska kaikki tämä on niin päälleliimatun näköistä. Varsinkin tämän osan juhlinta ja Anakin Skywalker ovat niin huonoja. Tajuan sen merkityksen, mutta…ei. Kaikesta huolimatta annan tällekin elokuvalle viisi valomiekkaa viidestä 

5/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani

Star Wars V: Imperiumin Vastaisku

Kapinallisen onnistuneesta hyökkäyksestä Kuolemantähdelle on kulunut kolme vuotta ja heidän pääkolmikko eli Luke, Han ja Leia ovat perustaneet uuden tukikohdan jääplaneetta Hothille, jonne Imperiumi hyökkää valtavilla AT-AT- kävelijöillä. Luke Skywalker joutuu wampa-hirviön vangiksi, josta hän pakenee vain melkein kuollakseen lumimyrskyyn. Hän näkee näyn, jossa Obi-Wan lähetti hänet jedimestari Yodan oppiin. Kaikki kolme pääsevät taistelun jälkeen pakenemaan, mutta silloinkaan kaikki ei suju kuin Strömsössä… 

Imperiumin vastaisku on kieltämättä paras näistä kaikista, vaikka se ei ole meikäläisen suosikki. Tässähän on hyviä tehosteita, stop-motiivia, matte-maalauksia ja nukkeja. Myöskin tarina on loistava ja tuntuu paljon luonnollisemmalta ja henkilökohtaisemmalta kuin edellisessä osassa. Tässä on monia ikonisia kohtauksia ja nähdään vanha kunnon jedimestari Yoda. Kaiken kaikkiaan tämä on loistava elokuva ja pakko sanoa, että täydet viisi valosapelia viidestä. 

5/5 

Voima Olkoon Kanssani, lukijani