Luke Skywalker on erakoitunut vanhus, joka saa yllätysvisiitille BB-8:n, Chewbaccan ja Reyn. He yrittävät saada Lukea ottamaan Reyn hänen padawanikseen ja palaamaan ihmisten pariin. Pitkän suostuttelun jälkeen hän suostuu opettamaan kaikki ydinasiat kolmella kerralla. Sitä ennen ja samaan aikaan Finn ja Rose Tico pakenevat Ensimmäisen Ritarikunnan jahtia ja etsivät koodinpurkajaa rikkomaan jäljittäjäkoodin
Star Wars:The Last Jedissa on paljon asioita, joita todennäköisesti kukaan ei tarvinnut tai halunnut. Niistä pahin on se, että tämä ei valtaosassa elokuvaa edes tunnu Star Warsilta vaan joltain nykypäivän huonolta Star Wars-kopiolta. En erityisesti ala tässä tapauksessa ja formaatissa nitpickaamaan, koska se aiheuttaa vain päänkivistystä minulle ja lukijoille. Täytyy myöntää, että moni näistä asioista on aika pieniä motkotuksen aiheita ainakin ulkopuolisen silmin. Ensinnäkin se komedia. Se helvetin rasittava, jatkuva, loputon komedia. Se on sellaista ärsyttävää sanailua, mitä oli muun muassa Ghostbustersien remakessa vuodelta 2016. Älkää käsittäkö väärin, komedia on loistavaa, jos ja kun se toimii. Niistä hyviä esimerkkejä ovat Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki, Haamujengi, Tarantinon parhaat ja Scorsesen rikolliselokuvat ainakin vuosituhannen tältä puolen. Mutta tässä se on jatkuvaa sanailua tai George Lucasin esiosatrilogiahuumoria. Myöskin kaikki plot conviencet syövät tätä. Vielä hieman negailua, Luke Skywalker on vanha kusipää. Luke käyttäytyy huonosti Reytä kohtaan, vaikka tämä näki vaivaa hänen näkemiseen. Tästä tuli mieleen Stanley Kubrick ja Shelley Duvall, vaikkakin kärjistäen.
Mutta on tässä hyviäkin asioita. Esimerkiksi hyviä CGI-efektejä, varsinkin Klonkkua muistuttava Snoke, ja ihan kelpo dialogia nykypäivän blockbusteriksi. Pakko sanoa, että hyvät koreografiat vaikka ei pääse aiempien osien rinnalle. Kaikesta pahasta huolimatta annan Last Jedille kaksi valomiekkaa viidestä
Voima Olkoon Kanssasi, lukijani
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti