#15:Alien-maraton, osa 2/9:Aliens(1986)

Eräs pelastajaryhmä menee etsinnöilleen Nostromo-aluksen sisälle. He näkevät Ripleyn makaamassa koomassa ja vievät hänet maahan. Maassa Ripley saa kuulla olleensa koomassa 50 vuotta. Hänelle kerrotaan siirtokunnasta nimeltä Hadley’s Hope, joka on matkalla samalle planeetalle, josta Ripley miehistöineen oli löytänyt Xenomorphin. Ripley tietenkin vaatin sen kuolemaa eikä tutkimista ja haluaa mennä mukaan. Mutta meneekö kaikki kuin Strömsössä? 

Aliens on yksi maailman parhaista jatko-osista ja toimintaelokuvista, jonka on ohjannut aina yhtä mahtava James Cameron. Vuoden ’78 Alieniin verrattuna Cameronin versio luottaa enemmän toimintaan kuin jännitykseen ja kauhuun. Tietysti Aliens sisältää myös kauhua mutta sitä on vähennetty edelliseen osaan verrattuna. Mielestäni Aliens on hieman yliarvostettu mutta siltikin yksi top 10-toimintaelokuvista. Cameronin ohjaustyyli, näyttelijöiden (varsinkin Weaverin ja Carrie Annin) suoritukset, soundtrack ja tietysti tehosteet. Yleisesti ottaen Aliens on vahva jatko-osa ja elokuva yleensäkin. Antaisin Aliensille vahvan 4/5

#14 ja osa 1/9 Alien-maratonista:Alien(1978)

Avaruusalus Nostromo on palaamassa avaruusvierailulta Maahan seitsemän matkustajan kanssa, kun he huomaavat hätäsignaalin LV-426-planeetalta. He laskeutuvat planeetalle ja heidän aluksensa menee rikki. Osa miehistöstä jää korjaamaan alusta ja osa menee tutkimaan mitä ulkopuolella tapahtuu. Mutta osan mennessä ulos, aluksen tietokone on havainnut hätäsignaalin olleenkin varoitusmerkki. Ulos mennyt ryhmä on kuitenkin tavannut jo vieraan elämänmuodon ja se yhdistyy yhteen ryhmän jäsenistä. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin viedä olento ja hänen uhrinsa sisälle jotta he saavat hänet pelastettua. Mutta he huomaavat olion täyden puolustusmekanismin ja päättävät yrittää leikata sen irti. Yht´äkkiä olio hyppää ryhmän jäsenen rinnasta ja lähtee karkuun aluksen sokkeloisiin käytäviin. Kaikkien henget ovat vaarassa kun he yrittävät selvitä ja korjata aluksen. 

Jo alkuun haluan sanoa, että tämä on erittäin loistava ja maineensa ansainnut sci-fi-jännäri ja nykypäiväänkin nähden huikeannäköinen. Mutta itse en näe tätä top 5-listalle tai ehkä top 10:lle. Mutta helposti top-15 kaikista elokuvista. Mahtavia roolisuorituksia, tarpeeksi jännitystä, hyviä efektejä ja eeppistä ohjausta. En ole nähnyt Ridley Scottilta paljoa elokuvia, ainoastaan Director´s Cutin Blade Runnerista ja tämän, mutta jo nämä vakuuttavat hänet yhdeksi lempiohjaajistani. Ja Alienin kaltaisia mestariteoksia varsinkaan sci-fin ja fantasian puolella ei näe. Joten olet onnekas, jos olet nähnyt Alien-kahdeksannen matkustajan. 

May The Force Be With You and I´ll be back!

#13:The Shining(1980)

 Jack Torrance matkaa perheineen Overlook-hotelliin jossa hän on talonmiehenä. Hotellilla on huono maine, sillä aiempi talonmies oli murhannut perheensä ja tappanut itsensä.. Samalla hän yrittää epätoivoisesti kirjoittaa kirjaansa. Jackin vaimo Wendy ja poika Danny alkavat huomata Jackin muuttuneen ja hotellin alkavan elää uudestaan. Jack erakoituu ja lumimyrsky hyökkää yllättäen. Danny näkeen mielikuvitusystävänsä avulla asioita hotellista. 

The Shining on mielestäni Kubrickin paras elokuva(vaikken ole nähnyt Lolitaa, 2001 ja aikaisimpia teoksia) ja top 3 parhaista kauhuelokuvista. Ensinnäkin mahtavia roolisuorituksia, ohjaamista, käsikirjoitusta ja jännitystä. Lempikauhutyylini kiteytyy Hohtoon mahtavalla ja karmivalla tavalla. Karmivaa on myös Hohdon kuvausolosuhteet, josta kaikki sanottava on varmasti sanottu. On yksi tapa, miten en tykkää tästä elokuvasta. Nimittäin jos ajattelen sitä alkuperäisteoksen näkökulmasta, joka Kubrick-tyyliin  ei ole kauhean yks yhteen kirjan kanssa. Itse asiassa niin paljon että Stephen King vihaa sitä. Ymmärrän sen hyvin hänen näkökulmastaan. Jos pitäisi sanoa kirja vai elokuva, sanoisin kuitenkin kirja. Hohto on niin hyvä, että annan sille täydet 5/5

#12:Kellopeliappelsiini(1971)

                                 Huom.lievä spoilerivaroitus kirjasta

Alex ja hänen drugansa(ystävä) Pete, Dim sekä Georgie ovat juomassa huumemaitobaarissa, josta he lähtevät kadulle harrastamaan ultraväkivaltaa. He joutuvat tappeluun Billyboyn uusnatsijengin kanssa jonka poliisi pysäyttää kesken kaiken ennen kenenkään kuolemista tai vakavaa haavoittumista. Sen jälkeen he varastavat auton ja kaahaavat kirjailija F.Alexanderin ja hänen vaimonsa kotiin. He pahoinpitelevät miehen ja raiskaavat vaimon. Mutta Alex jenginsä johtajana hän huomaa muurahaisten nousemista vastaan... 

Lempiohjaajani Stanley Kubrickin yksi parhaista elokuvista eli Kellopeliappelsiini on monilla tavoilla vaikuttava eepos. Se sisältää mahtavia yksityiskohtia, näyttelemistä, tarinaa, dialogia ja ohjaamista. Mutta tyypilliseen Kubrick-tapaan Kellopeliappelsiini ei ole kauhean uskolllinen romaanille, joista osa syistä on ymmärrettäviä. Esimerkiksi kirjassa puhutaan enemmän nadsatia, kun elokuvasta poistettiin sitä, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin. Myöskin kuuluisa ryhmäseksikohtaus kirjassa sisälsi alaikäisiä lapsia, mutta laillisista syistä sitä ei ole voinut sisältää. Myös puvustus on huomattavasti erilainen kuin kirjassa. Poistettuja asioita on paljon, mutta nuo ovat tärkeimmät/kautta isoimmat. Kellopeliappelsiinissa on myös loistava soundtrack, johon kuuluu hypnotisoiva tunnusmusiikki Wendy Carlosilta ja paljon klassisen musiikin helmiä. Kubrick.-elokuvissa poikkeuksetta on vahva score, varsinkin tässä ja Hohdossa. Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita, varsinkin Malcolm McDowellin Alex DeLarge. Vaikkei Kubrickin Kellopeliappelsiini ole herran paras elokuva, on se silti jylhä ja majesteettinen eepos. Sen vuoksi annan sille pisteet 4/5

#11:Mietteitä elokuvasta Stand By Me(1986)

Gordie, Chris, Teddy ja Vern ovat poikaporukka Mainessa jotka päättävät mennä katsomaan ruumista, josta Vern oli kuullut. Kyseinen paikka on monien kilometrien päässä ja he joutuvat taittamaan matkan jalkapelillä. He tapaavat kiusaajia, jahtaavia koiria, vaaroja, surua ja iloa matkallaan ja sen he muistavat koko elämänsä ajan. 

Stand By Me on juuri minun ikäiselleni enemmän kuin suotavaa katsottavaa ja se saa aikaan monia tunteita miltei putkeen. Muun muassa hittisarja Stranger Things on ottanut vahvasti mallia kyseisestä filmistä. Enkä ihmettele, onhan tämä yksi parhaista ellei paras nuorisoelokuva mitä olen nähnyt. Loistavaa huumoria, hahmonkehitystä, draamaa, ohjausta, näyttelyä ja näyttelijävalintoja. Elokuvaa tähdittää River Phoenix, joka myöhemmin näytteli nuorta Indiana Jonesia, Corey Feldman Friday 13th: The New Beginnista, Gremlinsistä ja The Gooniesista, Will Wheaton, joka tähditti myöhemmin Star Trek: The Next Generationia ja The Big Bang Theorya ja hieman pienemmälle huomiolle jäänyt Jerry O’ Donnell. Elokuvan tapahtumat ovat luonnollisia ja eivät tapahdu hirveällä pikajuoksulla. Varsinkin Corey Feldmanin Teddy ja River Phoenixin Chris ovat loistavia ja näen molemmissa hieman itseäni. Symppikset elokuvassa menevät eniten kuitenkin veljensä menettäneelle Will Wheatonin Gordielle ja perheväkivallan uhrille Teddylle. Erityisesti mieleen on jäänyt kohtaus kaatopaikalla, jossa koetaan monenlaisia tunteita kuten pelkoa, iloa, surua ja vihaa, kuten koko elokuvan ajan. Tämä Rob Reinerin ensimmäinen King-filmatisointi onkin yksi parhaista Reinerin filmeistä ja King-filmatisoinneista. Stand By Me on myös vähintään top 3-coming to age-elokuvista ikinä. Siitä johtuen annan elokuvalle täydet 5/5. Minulla on myös vahvat nostalgiat tästä, joten se saattaa vääristää, mutta esimerkiksi lohjanleffailija.blogspot.com:issa on hyvä arvostelu näkökulmasta ilman nostalgiaa. Kiitos, että luit tänne asti ja hyvä, jos innostuit katsomaan ensimmäistä tai monennetta kertaa Stand By Me:n

#10 The Super Mario Bros Movie(2023)

Mario ja Luigi Mario ovat epäonnistuneita putkimiehiä Brooklynissä. Heidän perheensä ja entiset työkumppanit pitävät heitä pelkkänä saastana. Eräänä päivänä Brooklynin keskustassa vesiposti poksahtaa rikki ja Marion veljekset näkevät tilaisuutensa koittaneen. He lähtevät korjaamaan putkea, mutta joutuvat vahingossa eri universumin portaaliin, jossa veljekset ajautuvat erilleen. Mario löytää itsensä Sienivaltakunnasta, Luigi kuningas Bowserin palatsista. Mario tapaa Toadin, joka vie hänet prinsessa Peachin luokse. Mario, Toad ja Peach päätyvät seikkailuun pelastaessaan Sienivaltakuntaa ja Luigia…  

Super Mario Bros Movie on tavallista parempi nykypäivän animaatioelokuva, josta ei fan servicea ja easter eggejä puutu. Olit sitten nykypäivän tai kasarin lapsi, olen varma että saat tästä jotain irti. Meikäläisen sukupolven tyypilliset edustajat löytävät nykyanimaatioiden kliseet eli hidastukset ja liioitellut reaktiot, kun vanhemmille löytyvät tutut hahmot, jotenkin tuttu maailma ja aiemmin mainitut easter eggit. Elokuvan alussa en voinut olla hymyilemättä kuullessani eräässä Mario-sarjassa olleen rapin. Hulvatonta huutonauruahan Super Mario ei aiheuta, mutta hymyilyä viittauksissa ja tyrskähtelyä vitseissä taatusti tulee. The Super Mario Bros Movie on kelpo viihdettä, vaikka onkin liian perinteinen. Koska jatkoa on luvassa, toivottavasti meno paranee! Annan Super Mario Movielle pisteet 3/5. 

Star Wars Episodi :The Rise Of Skywalker

Rey on harjoittelemassa jediksi, jotta voisi taistella Kylo Reniä vastaan. Hänen luonaan on Leia ja BB-8. Heidän rauhansa rikkoutuu, kun Poe Dameron ja Chewie pakenivat Ensimmäiseltä Ritarikunnalta, jotta voivat viedä viestin Leialle. He kaikki lähtevät pakoon, mutta Reyn ja Kylo Renin side vahvenee. 

Star Wars:The Rise Of Skywalker omaa samoja virheitä kuin edellinenkin osa mutta parin henkilön katoamisen  vuoksi sen tunnelma muuttuu ainakin nostalgiaan tarrautuneen katsojan puolesta. The Rise of Skywalker ei myöskään tuntunut Star Warsilta kuten ei myöskään The Last Jedi. Tämä jätti aika sanattomaksi. Voisi sanoa tämän olevan Return Of The Jedin ja The Last Jedin sekoitus, jossa tarina on ROTJ ja virheet sekä hahmot TLJ. En oikeastaan keksi mitään uutta tähän onttoon elokuvantekeleeseen. 1 valomiekka viidestä.

Ja loppuun summaus Star Warsien arvosanoista. 

Pimeä Uhka:3/5 

Kloonien Hyökkäys:2/5 

Sithin Kosto:4/5(korjaus alkuperäiseen tekstiin)

Uusi Toivo;4/5 

Imperiumin Vastaisku;5/5

Jedin Paluu:5/5 

The Force Awakens:3/5(korjaus alkuperäiseen tekstiin)

The Last Jedi:2/5 

TROS:1/5

Voima olkoon kanssasi, lukijani.

#9 The Wolf Of Wall Street

1. Jordan Belfort on aloitteleva rikkaan perheen pörssimeklari Wall Streetillä. Hän aloittaa innolla suurta uraansa mutta kaatuu kun hänen yhtiönsä menee konkurssiin. Hän ajautuu myymään penniosakkeita ja saa tarpeeksi rahaa omaan pörssiyhtiöön Stratton Oakmontiin. Töihin hän ottaa lastentarvikemyyjän, huumediilerin ja vastaavia henkilöitä. Lopulta Stratton Oakmont kasvaa ja niin kasvaa tapahtumatkin. 
   
2. En ole täysin varma, mutta uskon että The Wolf Of Wall Street on todennäköisesti ensimmäinen ja tähän mennessä suosikkini Scorsese-filmeistä. Olen nähnyt The Departedin, Goodfellasin ja Bringing Out The Deadin, mutta pidän tätä hiukan parempana kuin kaksi ensimmäistä. Tässä on asioita, jotka Scorsese hallitsee täydellisesti. Sikailua, yliampuvia, koomisia ja pitkiä kamera-ajoja sekä tietenkin mahtavia tapahtumia. The Wolf Of Wall Street perustuu tositapahtumiin, josta on kirjoitettu kirja The Wolf Of Wall Street. Terrence Winter on kirjoittanut loistavan käsikirjoituksen, jossa on loistavaa draamaa ja komediaa. Ja näyttelijät. Päänäyttelijät ovat loistavia, etenkin pääkolmikko eli Leonardo DiCaprio Belfortina, Jonah Hill Donniena(yrityskumppani alusta asti) ja Margot Robbie Belfortin vaimona. Hill ja DiCaprio osaavat draaman ja komedian puitteet loistavasti. En halua spoilata, mutta autokohtaus ja jahtikohtaus ovat parhaita. Myöskin ”Steeeve Maaaaddden” on mahtava. Mutta kaikessa ei olla onnistuttu. Loppupuolta olisi voinut tiivistää vähän vaikka loppukohtaus olikin yksi parhaista ympyränsulkemisista mitä olen nähnyt. Jos haluatte nähdä elokuvan, sen näkee Netflixistä. Mielestäni The Wolf Of Wall Street on viiden tähden arvoinen suoritus. Suosittelen vahvasti.

#7 How I Met Your Mother(2007-2009)

 Hei vaan, rakkaat lukijat. Tänään Joulukalenterissa on yksi lempisarjoistani kautta aikojen nimittäin How I Met Your Mother a.k.a HIMYM a.k.a Ensisilmäyksellä. HIMYM on ollut elämässäni yksivuotiaasta lähtien, sillä tuttavaperheessä katsottiin sitä silloin, kun se oli Netflixissä. Sarjassa on myös loistava soundtrack, johon kuuluu fantastisen hauskoja originaalilauluja kuten Let´s Go To The Mall ja Nothin´ Suits Me Like Suit. 

Ted Mosby on parikymppinen ikisinkku, joka viettää aikaa MacLarensin Pubissa ystäviensä Lilyn, Marshallin ja Barneyn kanssa. Yhtenä iltana hän huomaa kauniin naisen, Robinin, baarin toisella puolella. He seurustelevat, eroavat ja ystävystyvät. Niin jengi on valmis. Sarja kertoo vanhasta Tedistä kertomassa hänen lapsilleen, kuinka hän tapasi heidän äitinsä. Tarinassa on monia miltei äitejä, mutta Se Oikea tulee vasta myöhemmin. Ja älkää käsittäkö väärin, se ei ole pelkkää romanttista huttua vaan myös helvetin hauskaa huumoria. Näyttelijätkin ovat loistavia Josh Radnorista Allison Hanniganiin ja Joshin esikoisohjaustyössä Rakkautta New Yorkissa vuodelta 2011 näkyy HIMYM-vaikutteet aika laajalti. 

Olen omistanut kaikki yhdeksän kautta DVD:nä, mutta ne ovat kadonneet jonnekin kolmoskautta lukuunottamatta. Myöskin nostalgiakortin avulla sarjan pisteet ovat 4/5.

#6 Wednesday(2022)

Wednesday Addams joutuu erotetuksi koulusta miltei murhatessaan hänen veljensä kiusaajat. Hänen vanhempansa Patricia ja Gomez Addams siirtävät hänet Kuunapäivän friikkikouluun. Siellä on muitakin hylkiöitä kuten ihmissusia ja vampyyrejä. Mutta Kuunapäivän läheisessä metsässä tapahtuu murhia. Utelias ja opinhaluinen, mutta silti goottimainen Wednesday ei voi jättää tutkimatta asiaa. Tietysti hän saa vihollisia, ystäviä ja molempien yhdistymää. Lopullinen vastaus yllättää katsojan. 

Olin aivan täpinöisssäni, kun kuulin, että Tim <VITUN> Burton hyppää neljään kahdeksasta jaksosta. Ja teille vähemmän leffafriikeille, Tim Burton on näiden klassikkojen ohjaaja, Edward Scissorhands, Batman, Batman Returns, Mars Attacks ja The Nightmare Before Christmas. Jenna Ortega oli loistava roolissaan sekä kyynisen ja sarkastisen hauska. Legendaarinen tanssikohtaus, johon Ortega itse teki koreografian, on loistava. En tajua ihmisiä, jotka väittävät sitä "cringeksi" eli myötähävettäväksi, sillä se on aitoa eikä nykyajan emogoottia. Sarjan muutkin näyttelijät varsinkin Enidiä näyttelevä Emma Myers ja Tyleria näyttelevä Hunter Doohan ovat mahtavia. Valitettavasti sarjan varrella huomasi ohjaajien vaihdokset, mutta se ei haitannut erityisen paljon. Pikkunapinoista huolimatta sarja on pisteiden kuten 4/5 arvoinen. Suosittelen sarjaa burtonisteille ja goottilaisen taiteen ystäville.

#5 Gremlins(1983)

   Heti ensimmäisenä olen pahoillani, että tämän illan blogijulkaisu meni vähän myöhäiseksi. Piti laittaa kahden aikoihin, mutta oli vähän kiireitä. Mutta sori siitä ja luukku auki!

Ensimmäisen blogitekstini aiheena oli Gremlins 2:The New Batch, jonka nimestä voi päätellä, 

että on olemassa myös Gremlins 1:nen. No tietysti on, sehän on joulu-hiton-klassikko! Mutta pidän henkilökohtaisesti enemmän kakkososasta kuin ensimmäisestä. Kakkonen oli suurempi, hauskempi ja hienompi. Ykkösosa on kauhuelokuvamaisempi ja Netflixissä se oli kauhun puolella. 

Billy on nuori poika, jolla on tyttöystävä ja perhe pikkukylä Kingston Fallsissa. Hänen isänsä ostaa Chinatownin pikku divarista erikoisen lemmikin Billylle joululahjaksi. Otuksen laji on mogwai, joka on söötti pieni karvapallo, jolla on kolme HYVIN tärkeää sääntöä. 

1.Älä ruoki mogwaita keskiyön jälkeen 

2.Älä kastele sitä 

3. Älä altista sitä kirkkalle valolle  

Billy yrittää pitää sen verran huolta, mutta hänen veljensä vahingossa kastelee sen. Siitä lähtee käyntii vyyhti, jolta ei Kingston Walls säästy. 

Gremlinsin riiviöt ovat nytkin hervottomia ja varsinkin baarin pokerikohtaus on hulvaton! Mä nykyäänkin repeän sille kohdalle. Gremlinsillä on loistotekijät Joe Dantesta Chris Columbukseen. Sen haittapuolet....on...no ei niitä ole! Sen haittapuolia on vain, että se loppuu, koska Gremlisejä voi tuijottaa vaikka kuinka kauan eikä kyllästy ikinä! Tämän vuoksi annan pisteet 5/5. Tiedän, että kaikki on positiivisia, mutta kirjoitan myös pettymyksistä jatkossa. Hyvää yötä, toivottaa Leffanörtti