#4:Joulutarina(2007)

                                   Spoilerivaroitus!

Ei ole varmaan yllätys, että en ole oikein lämmennyt suomalaisille elokuville. Tietenkin poikkeuksia on kuten eka Mielensäpahoittaja, alkuajan ja jotkut myöhemmät Uuno Turhapurot, mutta yleensä ovat jättäneet kylmäksi. Tämä on poikkeus, johon liittyy paljon 

muistoja, joita avaan vähän myöhemmin. Tämä on sinänsä moderni klassikko nimeltä Joulutarina. 

Nikolas on pieni poika satojen vuosien takaisessa Lapissa. Nikolas menettää pikkusiskonsa ja vanhempansa. Nälkävuosien aikana hän vaihtelee perheestä perheeseen, kun kenelläkään ei ollut varaa pitää häntä kauaa kerrallaan. Yhdessä perheistä hän ystävystyy Eemeli-pojan kanssa elämän loppuun asti. Lopulta nälkäkauden kasvaessa hän menee Iisakki-nimisen erakon oppipojaksi ja kasvatiksi. Alkuun Iisakki on vähän äreä, mutta kyllä hän alkaa pehmenemään. Niinkin paljon, että kuskaa Nikolasta jakamaan lahjoja kyläläisille. Ja niin Joulutarinan mukaan alkoi joululahjaperinne. 

Ensinnäkin täytyy mainita LOISTAVISTA näyttelijävalinnoista! Siis Otto Gustafson nuorena Nikolaksena on vakuuttava, kuten näyttelijäkonkarit Kari Väänänen ja Hannu-Pekka Björkman, Väänäs-Kari Iisakkina ja Björkman vanhana Nikolaksena a.k.a Joulupukkina. Juha Wuolijoki on loistava ohjaaja ja tämä on yksi ohjaajan parhaista töistä. 

En ole erityisen paljon ohjaajan ihailija, mutta kyllä hänen taitonsa pitää myöntää. 

Muistan vuoden 2015 joulun, kun olin vihdoin alkanut jaksaa katsoa elokuvia, jotka kesti yli tunnin verran. Oli jouluaaton ilta ja äiti kysyi: "haluatko katsoa elokuvan, joka kertoo Joulupukin lapsuudesta". Vastasin myöntävästi ja mä oikeasti itkin. Nykyäänkin tulee kyllä vähän tippa linssiin. 

Elokuva on saanut hyvän vastaanoton myös ulkomailla ja sitä esimerkiksi esitettiin Berliinin

elokuvajuhlilla ja myytiin yli kymmeneen maahan muutamassa päivässä. Englanninkielisen 

dubbauksen Iisakkia näytellyt John Turturro kuvaili elokuvaa ihastuttavaksi ja lumoavaksi 

elokuvaksi. 

Kysyiseen elokuvaan rakastuu ja uppoutuu helposti, jonka johdosta annan pisteet 4/5

#3 Gremlins 2:The New Batch

                        Spoilerivaroitus!

 Olen nähnyt monia nykylempielokuvia ihan pikkunassikkana, mutta mikään ei ole järkyttänyt ja naurattanut niin paljon kuin Gremlins 2. Muistan, kun seitsemänvuotiaana katsoin isoveljen kanssa salaa ja nauroin. Sitten tulikin itku. Ja taas nauru. Aina piti nauraa niille hölmöilyille kuten keittiökohtaus. Se oli mun lemppari. 

Edellisen Gremlins-leffan päähenkilöt Billy ja Katie ovat muuttaneet pienestä Kingston Fallsista New Yorkiin ja päätyneet töihin Clamp Toweriin. Suureksi epäonneksi myös Gizmo on mukana, mutta vain Clamp Towerin salaperäisessä laboratoriossa. Lopulta Billy löytää Gizmon ja vie hänet työhuoneeseensa, mutta hän ei voi viedä häntä. Kun Billy lähtee ja jättää Gizmon yksin, tämä pieni mogwai päättää lähteä karkuteille. Lopulta hän kastuu ja lisääntyy. Lopulta ne muuttuvat Gremlineiksi(suom.riiviöiksi)ja laittavat monipuolisen Clamp Towerin sekasorron valtaan. 

Hulvaton Gremlins 2 on mielestäni ehkä jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Tämä on elokuvasarja, jossa ei ole huonoja elokuvia. Siis tähän mennessä, sillä liikkuu huhuja Gremlins 3:sta, jonka kirjoittaisi ja ohjaisi itse Chris Columbus. Jos se tulee, niin aion nähdä hinnalla millä hyvänsä. Itse omistan blu-ray Gremlins-kokoelman, jonka ostin Prisman alennuksesta. Elokuva on hauska ja loistava kasariklassikko. Annan elokuvalle pisteet 5/5. 

#2 Piina(1990)

Paul Sheldon on kirjailija, joka tunnetaan hänen kevyistä ja romanttisista Misery-romaaneista. Hän kirjoittaa uusimman romaaninsa viimeisen luvun hotellihuoneessa, jossa hän polttaa aina yhden tupakan ja juo lasillisen viiniä. Niin hän tekee aina. Hän lähtee ajamaan New Yorkiin, jossa hänen kotinsa sijaitsee, mutta kova lumimyrsky alkaa yhtäkkiä. Paul menettää otteen autosta ja ajaa tieltä ulos. Päiviä myöhemmin hän herää talosta, johon hänet on tuonut Annie Wilkes, Paulin ykkösfani. Ajan kuluessa Paul huomaa naisessa olevan jotain vialla ja pahasti… 

Rob Reinerin toinen King-filmatisointi on kaikkien aikojen lempikauhuelokuvani ja erittäin uskollinen pitkäaikaiselle lempikirjalleni. Aiemmin Rob Reiner on ohjannut yhden King-filmatisoinnin, joka on yksi  lapsuuteni nostalgisimmista elokuvista, Stand By Me-Viimeinen kesä. Stand By Me oli hyväntuulinen ja surullinen, mutta Piina on juuri toisesta päästä olemalla karmiva, pelottava ja nimenmukaisesti piinaava. Yksinkertaiseen, mutta loistavaan tarinaan lisättynä Kathy Batesin ja James Caanin mahtavat roolisuoritukset tekevät tästä mahtavan elokuvan. Piinasta on lyhennetty paljon, mutta ei kirjoista voida ottaa kaikkea kiinnostavaa. Musiikit ovat hyviä, ei eritysen paljon sanottavaa. 

Ohjaus on loistavaa kuten Reinerillä on tapana ja käsikirjoitus samaa luokkaa. Olen lukenut ensin ja katsonut sitten elokuvan ja sitä ei kannata tehdä. Kirja sisältää tosi paljon asioita, joita mainitaan vain sivumennen tai ei ollenkaan, joten jos voit niin lue mieluummin jälkeenpäin. Tämä syö elokuvaa hieman, mutta silti annan tälle pisteet 4/5. Muistakaa pisteytyksessä vaikuttaa aina jokin. Esimerkkinä Star Warsit, koska ne on niiden elokuvien standardeilla eikä minkään Kummisedän vertailuna.

Star Wars Episodi VIII :The Last Jedi

Luke Skywalker on erakoitunut vanhus, joka saa yllätysvisiitille BB-8:n, Chewbaccan ja Reyn. He yrittävät saada Lukea ottamaan Reyn hänen padawanikseen ja palaamaan ihmisten pariin. Pitkän suostuttelun jälkeen hän suostuu opettamaan kaikki ydinasiat kolmella kerralla. Sitä ennen ja samaan aikaan Finn ja Rose Tico pakenevat Ensimmäisen Ritarikunnan jahtia ja etsivät koodinpurkajaa rikkomaan jäljittäjäkoodin 

Star Wars:The Last Jedissa on paljon asioita, joita todennäköisesti kukaan ei tarvinnut tai halunnut. Niistä pahin on se, että tämä ei valtaosassa elokuvaa edes tunnu Star Warsilta vaan joltain nykypäivän huonolta Star Wars-kopiolta. En erityisesti ala tässä tapauksessa ja formaatissa nitpickaamaan, koska se aiheuttaa vain päänkivistystä minulle ja lukijoille. Täytyy myöntää, että moni näistä asioista on aika pieniä motkotuksen aiheita ainakin ulkopuolisen silmin. Ensinnäkin se komedia. Se helvetin rasittava, jatkuva, loputon komedia. Se on sellaista ärsyttävää sanailua, mitä oli muun muassa Ghostbustersien remakessa vuodelta 2016. Älkää käsittäkö väärin, komedia on loistavaa, jos ja kun se toimii. Niistä hyviä esimerkkejä ovat Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki, Haamujengi, Tarantinon parhaat ja Scorsesen rikolliselokuvat ainakin vuosituhannen tältä puolen. Mutta tässä se on jatkuvaa sanailua tai George Lucasin esiosatrilogiahuumoria. Myöskin kaikki plot conviencet syövät tätä. Vielä hieman negailua, Luke Skywalker on vanha kusipää. Luke käyttäytyy huonosti Reytä kohtaan, vaikka tämä näki vaivaa hänen näkemiseen. Tästä tuli mieleen Stanley Kubrick ja Shelley Duvall, vaikkakin kärjistäen. 

Mutta on tässä hyviäkin asioita. Esimerkiksi hyviä CGI-efektejä, varsinkin Klonkkua muistuttava Snoke, ja ihan kelpo dialogia nykypäivän blockbusteriksi. Pakko sanoa, että hyvät koreografiat vaikka ei pääse aiempien osien rinnalle. Kaikesta pahasta huolimatta annan Last Jedille kaksi valomiekkaa viidestä 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani 

2/5

Star Wars Episodi VII: The Force Awakens(2015)

Poe Dameron on pilotti, jonka asuinplaneetalle Yavin 4:lle hyökätään. Hänellä on hallussaan kartta kadonneen jedimestarin Luke Skywalkerin jäljille. Dameron antaa sen droidi BB-8:lle ja käskee sitä menemään niin kauas kuin mahdollista. BB-8 pakenee kaupunkiin, jossa tapaa romunkerääjä Rey, joka ottaa BB-8:n suojiinsa. Ensimmäisen Ritarikunnan tukikohdassa Poe tapaa stormtrooper FN-1287:n (Finn), joka pelastaa hänet ja auttaa pakoon. He haaksirikkoutuvat planeetalle, missä BB-8 ja Rey on. Heidän haaksirikkouduttua Poe katoaa jonnekin ja Finn etsii kaupungin. Finn, Rey ja BB-8 liittoutuvat ja lähtevät Ensimmäistä Ritarikuntaa pakoon hyvin tutulla aluksella hyvin tuttujen hahmojen kanssa... 

Yllä oleva esittely saattoi olla hyvin sekava, koska sillä tavalla näin tämän elokuvan. Tarina on simppeli, mutta sen tarkempi selittäminen on haastavaa, kun elokuvan rytmi vaihtelee kovalla otteella jatkuvasti. The Force Awakensin ja koko trilogian tarina on eritttäin tuttu, jos olet nähnyt originaalitrilogian. Tosin tätä on muunneltu nykypäivän tyyliin eli etnisyyden ja sukupuolen kannalta. Ja tässä on aivan liian paljon plot conveniencejä( juonipaljastus), joista hyviä esimerkkejä on Hanin ja Chewien paluu ja tämä Star Wars-sukupuu. Kaikki tärkeät hahmot on sukua toisilleen. Kylo Renistä Anakin Skywalkeriin. Ja tietenkin se, että Rey on niin hyvä valomiekkailija, että voittaa jopa Kylo Renin, joka on opetellut vuosia. On tässä myös hyviä puolia. Taisteleminen on parempaa kuin episodeissa I-IV, koska nelosessa on erittäin kömpelöä ja prequelissa pääosin sekavaa. Rey on ihan hyvä hahmona, joskin saanut turhaa vihaa päälleen. Finn on paljon parempi hahmona kuin Rey ja Disney-trilogian viimeisen osan aikana kerron oman versioni tästä trilogiasta. Plussaa pitää antaa myös lavasteista, jotka on tehty oikeasti CGI:n sijasta. En tiedä onko kipeänä olo vaikuttanut mitenkään aivotoimintaan, koska en meinannut tajuta mitään. Tällä hetkellä annan tälle elokuvalle hyvin vahvat kaksi valomiekkaa viidestä nostalgian takia. 

2/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani.

Star Wars Episodi VI: Jedin Paluu(1983)

Kapinallisten sisaruskaksikko eli Luke ja Leia ovat pelastamassa Han Soloa, kun molemmat joutuvat pulaan. Leia kävi aiemmin, sai Hanin pelastettua ja joutui Jabba The Huttin orjaksi/vangiksi, kun taas Lukea vastaan asettui valtava hirviö. Luke arvatenkin selviää, mistä Jabba suuttuu ja vie Luken Sarlackin Kitaan, joka on hirviö hiekan alla. Se syö sen mitä sinne laitetaan ja sulattaa sitä 1000 vuotta. Luke ja kumppanit pääsevät pakoon ja Jabba on kuollut. He päätyvät ns.”Ewok-planeetta” Endorille, jossa varsinkin C-3PO päätyy suureen suosioon. He suunnittelevat hyökkäystä uudelle Kuolemantähdelle ja Luke yrittää käännyttää isänsä pois pimeältä puolelta, mutta Keisari Palpatine tajuaa kaiken… 

Nyt olemme täällä. Lempielokuvassani, kun puhutaan Star Warsista. Jedin paluu. Pidän tästä todella todella paljon enemmän kuin prequeleista ja vähän enemmän kuin muusta originaalitrilogiasta. Tässä on tietty miinuksia, mutta ne eivät ole erityisen suuria verrattuna plussiin. Tässä on loistavat musiikit, kuten kaikissa Star Wars-elokuvissa on. Erityisesti jo ensimmäisessä elokuvassa kuullussa Skywalker-teemassa on jotain koskettavaa. Sekä taistelu ja se henkilökohtaisuus. Se kun Luke on Kuolemantähdellä ja hän taistelee isäänsä eli Darth Vaderia vastaan. Se on yksi suosikkikohtauksistani koko saagasta. Miinukset ovat selviä. Ewokit, vanhantoisto ja special edition. Ewokit ovat pienenä olleet loistavia hahmoja, mutta se mahtavuus on karissut. Ei ne suoraan ärsytä kuin joku Jar-Jar Binks ja Watto prequel-trilogiasta, mutta ei ne mikään erottamaton osakaan ole. Special Edition pitäisi hävittää maan tasalta, koska kaikki tämä on niin päälleliimatun näköistä. Varsinkin tämän osan juhlinta ja Anakin Skywalker ovat niin huonoja. Tajuan sen merkityksen, mutta…ei. Kaikesta huolimatta annan tällekin elokuvalle viisi valomiekkaa viidestä 

5/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani

Star Wars V: Imperiumin Vastaisku

Kapinallisen onnistuneesta hyökkäyksestä Kuolemantähdelle on kulunut kolme vuotta ja heidän pääkolmikko eli Luke, Han ja Leia ovat perustaneet uuden tukikohdan jääplaneetta Hothille, jonne Imperiumi hyökkää valtavilla AT-AT- kävelijöillä. Luke Skywalker joutuu wampa-hirviön vangiksi, josta hän pakenee vain melkein kuollakseen lumimyrskyyn. Hän näkee näyn, jossa Obi-Wan lähetti hänet jedimestari Yodan oppiin. Kaikki kolme pääsevät taistelun jälkeen pakenemaan, mutta silloinkaan kaikki ei suju kuin Strömsössä… 

Imperiumin vastaisku on kieltämättä paras näistä kaikista, vaikka se ei ole meikäläisen suosikki. Tässähän on hyviä tehosteita, stop-motiivia, matte-maalauksia ja nukkeja. Myöskin tarina on loistava ja tuntuu paljon luonnollisemmalta ja henkilökohtaisemmalta kuin edellisessä osassa. Tässä on monia ikonisia kohtauksia ja nähdään vanha kunnon jedimestari Yoda. Kaiken kaikkiaan tämä on loistava elokuva ja pakko sanoa, että täydet viisi valosapelia viidestä. 

5/5 

Voima Olkoon Kanssani, lukijani

Star Wars Episodi IV: Uusi Toivo

 Luke Skywalker on farmarinuori, joka tahtoisi pois kotiplaneetaltansa, mutta ei ole päässyt vielä. Yhtenä päivänä hänen perheensä eli sedän ja tädin ostaessa droideja, yhden sisässä oli viesti. Viesti johdattaa heidät    seikkailuun jedimestari Obi-Wanin, pilotti Han Solon ja prinsessa Leian kanssa pahaa Imperiumia ja sen johtajaa Darth Vaderia vastaan.

Kuten Star Wars-maratonia seuranneet tietävät, että Uusi Toivo ei ole listan kärjessä suosikki Star Wars-elokuvista. Sen vikojen purkaminen on hyvin haastavaa kuten loistofilmeissä niitten hyvien puolien kanssa. En pidä kauhean paljon hidastempoisuudesta tai tästä Special Edition-CGI-pelleilystä, mutta siltikin tämä peittoaa Disneyn tekeleet 100-0. Tässähän on arvattavasti huonot taistelukohdat, mutta ne voi antaa anteeksi yli 30:n vuoden jälkeen. Vaikka aiemmin olette saaneet negatiivisen tunteen, niin pidän Uutta Toivoa erittäin hyvänä maailman suurimman elokuvasarjan aloituksena. Sen lisäksi tämä voittaa The Phantom Menacen ja Disney-viritelmät mennen tullen. Tämä on neljän valomiekan arvoinen suoritus. 

4/5

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani

Star Wars Episodi III: Sithin Kosto(2005)

 

Anakin ja Obi-Wan ovat pelastamassa Keisari Palpatinea, kun heidät johdetaan ansaan Count Dookun ansiosta. Dooku hoitaa Obi-Wanin pois pelistä, josta Anakin raivostuu niin paljon, että surmaa hänet. Anakin epäröi sitä, mutta Palpatine kannustaa ja rohkaisee häntä. He pääsevät pakoon Palpantinen kanssa ja haaksirikkoutuvat Naboohun, johon he pyrkivät alunperinkin. Käy ilmi, että Padmé odottaa Anakinin lasta. Anakin näkee unta padmen kuolemasta ja pyrkii omien keinojensa avulla muuttaa heidän kohtaloa, mutta epäonnistuu kohtalokkaasti.

Sithin Kosto on henkilökohtainen suosikkini prequel/sequeleista, mutta arvattavastikaan ei voita kahta viimeistä originaalitrilogian osaa. Osa hohdon menetyksestä saattaa liittyä siihen, että tiedät lopun jo valmiiksi, mutta silti tämä on aika pirun hyvä sci-fi-elokuva. Katsoin tämänkin blurayna, mutta toisin kuin aiemmissa elokuvissa, tässä oli aivan surkea kuvanlaatu. Tässä näkyi sellaisia helminauhan tyyppisiä viivoja, varsinkin varjoissa ja lähikuvissa. Ekstrat olivat aika tylsiä paitsi Bloopers & Holograms-dokumentti, jossa näytettiin Uuden Toivon hologrammeja ja pieleen menneitä kohtauksia. Tässä oli myös pitkä dokumentti Revenge Of The Sithin suunnittelusta ja CGI:n teosta. Mielestäni sitä olisi voinut tiivistää jonkin verran, mutta ihan sinänsä kiinnostavaa sisältöä. Elokuvassa on aika samanveroiset tehosteet kuin aiemmassa osassa Kloonien Hyökkäyksessä. Tarina on saanut päätöksen hyvällä tavalla, joskin asioiden olisi pitänyt alkaa jo aiemmin eikä vasta kolmososassa, koska se pimeän puolelle kääntyminen tapahtuu liian nopeasti verrattuna miten vahvasti Anakin oli hyvien puolella aiemmin. Tosin tämän Anakin/Padme-suhde on paljon parempi kuin Kloonien Hyökkäyksessä ja Hayden Christiansen näyttelee Anakinia parhaiten kuin kukaan missään. Taistelukohtauksetkin ovat osittain hienompia, vaikkakin osa laavaplaneetta Mustafarin taistelusta on rajusti vanhettunutta. Esimerkkinä Yoda versus Palpatine on erittäin nautittavaa edelleenkin. Parempaa mitä aiemmin ja osittain jatkossa, joten kolme valomiekkaa viidestä. 

3/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani 

Star Wars Episodi II:Kloonien Hyökkäys(2002)

 

On kulunut 10 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen ja Anakin on kehittynyt jedinä. Heidät pyydetään suojelemaan kuningatar Amidalaa, johon Anakin on entistäkin enemmän rakastunut. Eräänä yönä palkkionmetsästäjä yrittää tappaa kuningattaren, mutta Obi-Wan pääsee hänen ja hänen palkkaajansa jäljille. Hän löytää planeetan, joka oli pyyhitty kaikista mahdollisista tietokannoista ja jossa tehtaillaan klooneja. Samaan aikaan Anakin kuhertelee Padmen kanssa minkä ehtii. 

Kuten viimeisimmän tekstini lukijat tietävät, pidän tätä huonompana kuin The Phantom Menace(Pimeä Uhka) ja nyt selitän tarkemmin, että miksi. Ensinnäkin, vaikka pidän Padme/Anakin-pariskunnasta, tämän elokuvan romanssi on aika kuivaa ja elotonta, vaikka poikkeuskohtia on. Pääpahiksen esittely on varmaan maailman laimein, CGI on huonompaa ja Ewan McGregorin näytteleminen vaikuttaa erittäin välinpitämättömältä ja heikolta. Näytteleminen on muutenkin heikompaa paitsi Hayden Christiansen(Anakin), Natalie Portman(Padme) ja uusi näyttelijä Christopher Lee(Count Dooku). Valomiekkailut ja muut taistelut ovat yhtä komeita kuin edellisessäkin osassa, vaikkakin ehkä vauhdikkaampaa. Juoni on myös loistava, vaikka aina miettiessä tai katsoessa miettii, että miksi aina tarvitaan prequeleita. Tämäkään osa ei ole huono, mutta eihän mikään prequel tai sequel ole yhtä hyvä kuin kaksi viimeistä osaa originaalitrilogiasta. Mielestäni tämä on heikoin prequel-osasta, muttei huonoin Star Wars-elokuva. Sanoisin, että, koska Pimeä Uhka oli vahvat kolme valomiekkaa viidestä, niin tämä on vahvat kaksi valomiekkaa viidestä. 

2/5 

Voima Olkoon Kanssasi, lukijani.

Star Wars Episodi 1:Pimeä Uhka(1999)

Alkuun pahoittelut, Star Wars-päivä onkin parin kuukauden päästä, eikä ensi kuun puolella! Pahoittelut siitä, mutta nyt kun on aloitettujen, niin pidetään se maratoni. Star Wars-päivänä pakko jollain tavalla muistaa tätä klassista elokuvasaagaa. Saatte laittaa ehdotuksia Messengerissä ja sähköpostissa(löytyy esittelytekstistä).

Qui-Gonn Jinn ja hänen oppipoikansa ovat Kauppaliiton neuvotteluissa ja huomaavat tulleensa huijatuiksi. He pakenevat Kauppaliiton aluksesta, mutta haaksirikkoutuvat Tatoiinelle, jossa he tapaavat pojan nimeltä Anakin Skywalker ja asuvat hetken hänen ja hänen äitinsä luona. Anakin on maailman ainoa ihminen, joka ajaa kiiturilla, mutta Qui-Gonn ja Obi-Wan huomaavat Anakinissa jotain muutakin erikoista… 

Star Wars Episodi I: Pimeä Uhka on mielestäni aliarvostettu, vaikka tajuankin, miksi ihmiset eivät pidä siitä. Elokuvassa on paikoitellen huonot CGI-tehosteet, huono henkilöohjaus sekä rasittavia hahmoja. Hyviä on taas ne hyvät tehosteet, loistavat taistelukohdat ja hyvä tarina kokonaisuutena. Olen nähnyt tämän tosi pienenä, joten nostalgia vaikuttaa myös tähän kuten myöhemmin kirjoitettavaan Jedin Paluuseen. Ostin viime vuoden puolella Prismasta koko esiosatrilogian blurayna kun sai yhteishintaan 30 euroa. Kuvanlaatu oli pirun hyvä, vaikka televisio kaipaisi päivitystä. Äänenlaadussa ei ollut mitään erityistä valitettavaa tai kehumista. Puhe kuuluu ja musiikki kuuluu. 

Mutta ne tämän elokuvan miinukset hieman tarkemmin… Jar-Jar Binks. Moniko teistä tai teidän tutuista voi myöntää tykkäävänsä Jar-Jar Binksistä. Ei kukaan(toivottavasti). Binks on turha koominen lisäys George Lucasin visioille. Ja kaikki huonot ja sekavat CGI-tehosteet. Koko elokuva on kuvattu Green Screenin edessä. Siltikin pidän tästä elokuvasta. Sanoisin, että Star Wars: The Phantom Menace on kahta edellistä huonompi mutta parempi kuin Disney- trilogia ja Episodi II. Tämä on 3 valomiekan arvoinen viidestä. 

3/5